Miksi valmennan - Anna

Miksi valmennan - Anna

Ryhdyin valmentajaksi täysin yllättäen. Ainakin sellainen vaikutelma monella tuntui tilanteesta olevan. Jokunen kulmakarva nousi, kun maisterin paperit kainalossa, en enää niin nuorena, lähdin opiskelemaan personal traineriksi, perustin toiminimen, jätin vakituisen työpaikkani viiden vuoden ajalta, vaihdoin paikkakuntaa puolisoni työn perässä ja ryhdyin valmentamaan. Miksi ihmeessä? Mikä meni pieleen? Ja oliko tällainen alanvaihtaja edes mikään oikea ammattilainen -millään alalla?

Hyviä kysymyksiä kaikki. Minäpä kerron miksi. Niille jotka minut todella tuntevat, alanvaihto ei tullut täytenä yllätyksenä.  Molemmat koulutukseni ovat minulle syvästi merkityksellisiä, enkä todellakaan kadu kumpaakaan valintaa.  Olen kulttuuriantropologi ja personal trainer. Loppujen lopuksi nämä alat eivät edes ole niin kaukana toisistaan kuin voisi ajatella. Kummankin keskiössä on ihminen. Se miten ihminen toimii, ja miksi toimii niin kuin toimii. Antropologina olen aina ollut kiinnostunut ihmiskehoon ja ruumiillisuuteen liittyvistä asioista. Miten esimerkiksi kauneusihanteet muodostuvat, miten niihin vaikutetaan, ja miten ihmiset puhuvat itsestään niiden myötä. Pohdin siis aika lailla samoja asioita valmentajana kuin kulttuuriantropologian gradua tehdessäni.

Töitä tehdessä tajusin kuitenkin matkan varrella, että olen vahvasti käytännön ihminen, enkä halua kohdata muita ihmisiä ainoastaan paperilla tai numeroina tilastoissa. En jaksa istua yksin paikallani toimistossa, kokouksissa ja tietokoneen ääressä kovin pitkään. Istun, jos on pakko, mutta en pidä siitä. Tykkään pumpata rautaa ja ajatella ruokaa. Ennen kaikkea pidän ihmisistä, vaikka ilmeisesti tätäkään ei aina uskoisi. Kieltämättä itsellänikin meni tämän asian toteamiseen aika kauan. Ilmeisesti ensin täytyy pitää itsestään riittävästi. Pidän kuitenkin ihmisistä niin paljon, että täysin vilpittömästi toivon aina kaikille pelkästään parasta mahdollista. Jos jollain ei ole parasta mahdollista, haluan auttaa sen löytämisessä ja saavuttamisessa.  Se on parasta mitä minä voin elämälläni tehdä. Se on parasta mitä minä voin muille antaa.

Parhaat asiat täytyy aina tehdä itse; ne eivät tule valmiina, eivätkä helposti. Tämä koskee erityisesti omaa itseämme. Omaa kehoamme, terveyttämme, henkistä hyvinvointiamme, sitä miten toimimme ja ajattelemme. Sitä, keitä olemme. Kaikki alkaa meistä itsestämme. Sekä parhaat, että huonoimmat asiat. Vaikka parhaat asiat täytyy tehdä itse, niitä ei onneksi tarvitse tehdä yksin. Yksin tehtävä on usein jopa liian raskas ja vaikea. Avun tarpeita ja auttajia on monenlaisia, samoin matkoja parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Näille matkoille osallistuminen ja niissä auttaminen on valmentajana minun etuoikeuteni. Miksi ihmeessä tekisin mitään muuta?

Miksi valmennan - Annette

Miksi valmennan - Annette