Joustava syöminen ja syömisen hallinta

Joustava syöminen ja syömisen hallinta

Kun syöminen koetaan haastavaksi, huomio ohjautuu nopeasti ruokaan. Asiakas toivoo helposti seurattavissa ja toteuttavissa olevaa ruokavaliomallia, ja valmentaja sellaisen tuottaa halutessaan palvella asiakasta ja auttaa häntä saavuttamaan toivomansa tulokset. Sitten ei olekaan muuta tehtävää kuin toteuttaa annettuja ohjeita, vai kuinka? Moni kuitenkin tietää joko asiakkaan tai valmentajan näkökulmasta, että asiat eivät useinkaan etene läheskään näin yksioikoisesti. Vaikka tulosta hetkellisesti saataisiin aikaan tehokkaastikin, ollaan harmillisen usein lopulta taas samassa lähtötilanteessa.

Silloinkaan kun ongelmana on painon nousu tai jo kerääntynyt ylipaino, ongelman ydin harvoin on itse ruoka. Joskus kyse voi toki olla aineenvaihduntaan vaikuttavasta tilasta tai sairaudesta, mutta usein ratkaisu toivottoman tuntuiseen tilanteeseen ei löydy lääkärin vastaanotoltakaan. Kyseessä ei ole myöskään selkärangattomuus, kyvyttömyys sitoutua noudattamaan annettuja ohjeita, laiskuus eikä saamattomuus. Eikä mikään mukaan negatiivinen persoonallisuuden piirre, joka painon nousuun tai ylipainoon saatetaan liittää. Jos ruokavalion korjaamisessa ja painonhallinnassa olisi kyse puhtaasta ryhtiliikkeestä, harva meistä kohtaisi ikinä merkittäviä painonhallinnan ongelmia. 

Laihduttaminen on osoittautunut niin ongelmalliseksi puuhaksi, että moni ammattilainen enää edes puhuu siitä. Painonhallinta ja painonpudotus ovat jo termeinä hieman laajempia ja sallivampia lähestymistavan suhteen, ja näitä nykyään useammin kuuleekin käytettävän. Vaikka painonpudotus joissain tilanteissa onkin perusteltu ensisijainen tavoite, voi se olla tavoitteena haastava. Ei siksi, että tehtävä olisi mahdoton, vaan siksi, että pelkkä paino tai tietty puntarin lukema ei yleensä jaksa motivoida kovin pitkään ja ohjaa huomion pois olennaisesta. On parempi keskittyä niihin syihin, joiden vuoksi painoa todella halutaan pudottaa, ja jotka tavoitteina ovat huomattavasti itse painonmuutosta puhuttelevampia.

Syöminen on petollisen tehokas rentoutumisen ja jopa negatiivisten tunteiden käsittelyn tapa sen välittömän palkitsevuuden vuoksi. Kehomme ja aivomme ovat rakennettu palkitsemaan meitä hengissä säilymistä ylläpitävistä toimista, ja siksi syöminenkin aiheuttaa hyvänolon tunteita. Ongelmissa ollaan silloin, kun syöminen muodostuu pääasialliseksi tavaksi käsitellä negatiivisia tunteita, tai kun syöminen näissä tilanteissa riistäytyy käsistä.   

Tunteiden tunnistaminen ja käsittely voi olla haastavaa, samoin kuin niiden yhdistäminen erilaisiin kehollisiin tuntemuksiin ja syömiskäyttäytymiseen. Suurin osa personal trainereista ei myöskään ole terapeutteja, eikä tarvitsekaan. Valtaosa asiakkaistamme ei kaipaa terapeuttia, vaan rinnalla kulkeva ja aidosti ymmärtävä sekä tarkkanäköinen henkilö riittää ohjaamaan oikeaan suuntaan. Osa valmentajan ammattitaitoa on ymmärtää ohjata toisenlaista ammattiapua kaipaavat asiakkaat eteenpäin sopivan ammattilaisen puheille. Ruokavaliomallien suunnittelun taidon lisäksi valmentajalta tarvitaan kuitenkin ymmärrystä erilaisista syömiskäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä herkyyttä omien sekä asiakkaiden tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Ensisijaisesti liikunnasta ja ravitsemuksesta kiinnostunut henkilö saattaa tässä huomata olevansa haasteen edessä. Antoisimmat haasteet (ainakin minulle) ovat kuitenkin juuri niiden asiakkaiden auttamisessa paremman hyvinvoinnin ja terveellisemmän elämän pariin, joille liikunta ja syömisen tarkkailu eivät ole elämän keskipisteessä.

Silloin kun jälleen kerran ollaan samassa tilanteessa tuskailemassa sen kanssa, miten kokouspulla tai koko pussi karkkia yhden makeisen sijaan taas löysivätkään tiensä suuhun, pitää löytää jokin rakentavampi ratkaisu kuin tiukempi itsekuri seuraavassa vastaavassa tilanteessa. Parempaa itsekuria saattaa löytyä silloin tällöin, mutta se on erittäin ailahteleva ja epäluotettava voimavara kun puhutaan kieltolistan noudattamisesta. Älä rakenna omaa tai asiakkaasi ruokavaliota sen varaan.

Ensimmäinen askel tässäkin asiassa on omasta toiminnasta ja siihen liittyvistä tunteista tietoiseksi tuleminen. Samaan tapaan kuin seuraamme syömistä vaikkapa ruokapäiväkirjalla tai arki-aktiivisuutta ja päivittäisten askelten määrää, voimme seurata myös tunteita ja omia reaktioitamme eri tilanteisiin. Seurantaa varten tunteet kannattaa kirjata ylös. Asian kirjaaminen joko vihkoon tai vaikkapa puhelimen muistiinpanoihin tekee siitä konkreettisen ja helpommin tarkasteltavan. Kirjaa viikon ajan ylös seuraavat asiat:

1. Millaisia kielteisiä tunteita koit päivän mittaan? Ärsyyntyneisyyttä, levottomuutta, stressaantuneisuutta, väsyneisyyttä, surua, tai jotain muuta?

2. Mitä päivän aikana tapahtui? Mihin tilanteisiin negatiiviset tuntemukset liittyivät? Ilmaantuivatko ne heti aamulla kotona, vai päivän mittaan töissä tai harrastuksissa?

3. Miten olet syönyt? Oletko syönyt sopivasti, liikaa, oletko ollut vähällä syödä liikaa, syönyt aivan normaalisti, tai lähtikö herkuttelu käsistä?

Kielteisten tunteiden tunnistaminen ja niiden yhdistäminen omaan syömiskäyttäymiseen on vasta ensimmäinen, mutta ehdottoman oleellinen askel kohti tiedostavaa syömistä ja toimivaa syömisen hallintaa. Kielteisten tunteiden syiden selvittäminen ja käsittely on oma tehtävänsä. Usein jo omista tavoista tietoiseksi tuleminenkin riittää avamaan oven uusien, parempien toimintamallien opettelulle.

 

 

Viina ja villit miehet

Viina ja villit miehet

TOP 5 vinkit stressinhallintaan ja univaikeuksien nujertamiseen

TOP 5 vinkit stressinhallintaan ja univaikeuksien nujertamiseen